Mitä aiheuttaa alaselkäkivun?

Alaselkäkivun taustaa
Alaselkäkipu on ollut vuodesta 1990 tähän päivään asti eniten työkyvyttömyyttä aiheuttava oire vaikuttaen negatiivisesti sekä ihmisten arkipäivän askareisiin sekä työssä käymiseen (1). Alaselkäkipu aiheuttaa pitkällä aikavälillä enemmän työkyvyttömyyttä kuin mm. migreeni, masennus ja diabetes (1). Lyhyellä aikavälillä vain sairastumiset, kuten flunssa, aiheuttavat enemmän poissaolopäiviä töistä kuin alaselkäkipu (2). Maailmanlaajuisesti alaselkäkivun esiintyvyys on kasvanut huomattavasti viime vuosina, ja tällä hetkellä alaselkäkipuja kokee 540 miljoonaa ihmistä samanaikaisesti huolimatta ikäryhmästä, sukupuolesta tai sosioekonomisesta statuksesta (3). Tämän lisäksi sillä on valtava vaikutus terveydenhuollon kustannuksiin (4, 5).
Mikä aiheuttaa alaselkäkivun?
Alaselkäkivun taustalla on harvemmin selkeä fyysinen tekijä/aiheuttaja, joka selittäisi yksinomaan kivun syyn. Monesti kipu saatetaan liittää esimerkiksi tiettyihin asentoihin kuten ryhtiin tai liikkeeseen kuten nostamiseen, jotka saattavatkin aiheuttaa kipua mm. noidannuolen muodossa, joka itsessään on voimakas lihasspasmi. Kyse ei kuitenkaan ole tietystä ”huonosti tehdystä” liikkeestä, kuten pyöreällä selällä nostamisesta, vaan liikkeestä johon keho ei ole ollut valmis (6). Myöskään rakenteellisten eroavuuksien kuten ryhdin ei ole todettu korreloivan kivun kanssa (7). Jokin liike tai tapahtuma saattaa laukaista kivun, mutta kipukokemus itsessään on aina monen tekijän summa. Vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa stressi, väsymystila, univaje, huolet, kova fyysinen rasitus, psykologiset tekijät kuten ajatukset liikkeen vaarallisuudesta, sekä aikaisemmat kipukokemukset (8). Kyseessä ei myöskään ole vakava kudosvaurio (tästä enemmän alempana), vaan kipukokemus itsessään on kehon tapa viestittää mahdollisesta vaarasta (9, 10) ja siitä että fyysistä ja/tai henkistä kuormitusta on tullut liikaa (11). Tätä voidaan havainnollistaa lasimallin mukaan:
Kuvassa oleva lasi kuvaa kehosi kapasiteettia sietää kuormitusta, joka täyttyy aina vedellä kehoon kohdistuvan rasituksen mukaan. Työ, fyysinen aktiivisuus, ja kaikki normaalit arjen askareet astioiden tiskaamisesta ruohon leikkaukseen rasittavat enemmän tai vähemmän kehoa. Tämä ei kuitenkaan ole millään tavalla haitallista keholle, ja keho ei reagoi tällaiseen normaaliin fyysiseen rasitukseen kivulla. Lasiin ei ole kertynyt vielä paljoa vettä ja mitä enemmän lasissa on tilaa, sitä enemmän asioita voidaan tehdä.
 
Jos kuitenkin koemme enemmän kuormitusta, lasi alkaa sitä mukaan täyttyä. Ylimääräistä kuormitusta voivat aiheuttaa mm. ylityöt, rankka fyysinen suoritus, tai pitkäaikainen sairaus. Kuormitus ei ole aina kuitenkaan vain fyysistä, vaan myös henkinen kuormitus kuten stressi, univaje, masennus, negatiivinen tapahtuma elämässä, rahahuolet, sosiaalinen konflikti jne. vaikuttaa täydentäen lasia. Mitä enemmän näitä asioita kasautuu päällekkäin, sitä täydemmäksi lasi tulee.
 
Jossain vaiheessa kaiken kuormituksen summa voi olla keholle liikaa, jolloin lasi tulee täyteen ja vesi roiskuu yli. Keholle tämä ilmenee kipuna, joka on hermoston tapa viestittää siitä että kuormitusta on sillä hetkellä enemmän kuin sitä voidaan ottaa vastaan. Joten kun mietitään miksi selkä alkoi oireilemaan, on kyseessä yleensä monen asian summa, eikä sitä voida kohdistaa yhteen tekijään kuten johonkin tiettyyn liikkeeseen. Alaselkäkipu on siis monitahoinen oire ja jonka mahdollisen syyn selvittämiseksi täytyy katsoa koko ihmistä ja ottaa huomioon sekä fyysiset, henkiset/psyykkiset että sosiaaliset tekijät (8).
Mitä alaselkäkipu sitten on?
Alaselkäkivun syytä ei voida todeta kliinisesti tehtyjen testien perusteella, jotka kertoisivat tarkasti että mitkä kudokset aiheuttavat kipua (12, 13). Poikkeuksena ovat hermoperäiset kivut kuten mm. issiasvaiva johon liittyy selkäkivun lisäksi myös jalkakipua, joka ylittää polven yhdessä hermoperäisten oireiden kanssa kuten tuntomuutokset (nipistelyt tai puutuminen) ja voimattomuus. (3). Nämä ovat kuitenkin harvinaisempia tapauksia (<5%), ja valtaosa alaselkäkivusta on epäspesifiä tarkoittaen että kivun syy ei ole täysin tiedossa (12).
Kansainvälisesti hyvin tunnetussa The Lancet -lehdessä julkaistu kolmiosainen tutkimus-sarja kuvailee alaselkäkipua oireena, jonka kokemukseen ja sen aiheuttamaan kyvyttömyyteen liittyy lukuisat erilaiset vaikuttajat yhdessä. Näitä ovat muun muassa biofyysiset (esim. kudosvaurio), psykologiset (negatiiviset asenteet ja uskomukset selkäkipua kohtaan esim. ajatus siitä että kipu viestittää jostain vakavasta jota tulisi varoa) ja sosiaaliset (työhön liittyvä tyytymättömyys ja usko työnteon negatiivisesta vaikutuksesta kipuun) tekijät sekä hermoston yliherkkyys kivun aistimiseen, joka etenkin pitkittyneessä kipukokemuksessa on usein todettu olevan tärkeä tekijä (3, 14, 15). Yllä mainittu kuvaa hyvin sitä kuinka moniulotteinen asia kipukokemus voi olla, ja pitkittyneelle kivulle ei usein löydy tiettyä yksittäistä selitystä kuten esimerkiksi välilevyn pullistuma tai kuluma. Tästä kertoo muun muassa se että esimerkiksi välilevyn pullistumia tai rappeumia löydetään usein täysin oireettomilta ihmisiltä röntgen- ja magneettikuvissa (16, 17). Tällaiset muutokset voivatkin olla täysin normaaleja iänmukaisia kuvantamislöydöksiä (katso taulukko alla).
Psykososiaaliset tekijät voivat hyvin altistaa hermoston yliherkistymiseen ja täten kipukokemukseen. Näistä etenkin ajatukset siitä että kipu on vakavaa ja merkki kudosvauriosta, joka liittyy liikkeen tai liikunnan välttämiseen pelosta todettu olevan suuressa roolissa (18). Myöskin alhainen luottamus siihen, että onnistuu selviytymään jokapäiväisistä haasteista kivusta huolimatta on näytetty korreloivan pitkittyneeseen kipuun (19).
Tärkeässä roolissa ovat myöskin elämäntavat. Muun muassa univaje, fyysinen inaktiivisuus/liikkumattomuus, ylipaino, tupakointi, ja liiallinen alkoholin nauttiminen voivat vaikuttaa kipukokemukseen (3). Univajeen sekä huonojen yöunien on näytetty alentavan kipukynnystä, ja siten herkistävän kokemaan kipua (20, 21, 22, 23). Tupakoinnilla on puolestaan näytetty olevan yhteys kipuun kaikissa kehon osissa, ja suurimmillaan selkäkipuun (24).