Reidet ja polvet

Polvivamman yleisimmät aiheuttajat ovat tapaturma, liiallinen toistuva kuormitus tai virheellinen kuormitustapa, jonka seurauksena aiheutuu kudosten ärtymistä. Akuutit polvivammat ovat yleisimpiä liikuntatapaturmia. Tapaturman jälkeinen polvivamma on hyvä tutkituttaa lääkärillä, jotta kuntoutus saadaan toteutettua optimaalisesti.

Etkö ole saanut vielä diagnoosia vaivaasi?

Reiden ja polven alueen oireisiin meillä ovat erikoistuneet kiropraktikko Tuomo Pieti, naprapaatti Lauri Koho, fysioterapeutti Anne Leikas sekä fysioterapeutti Siru Salonen. Varaa aika ensikäynnille, niin selvitetään yhdessä oireidesi syntyperä!

Varaa aika ensikäynnille!
Tältä sivulta löydät tietoa näistä aiheista: (hyppää kohtaan klikkaamalla)

Rasitusperäiset polvivammat

Rasitusperäiset polvivammat ovat tavallisesti seurausta liiallisesta, toistuvasta kuormituksesta tai virheellisestä suoritustavasta, jolloin kuormituksen määrän ei välttämättä tarvitse olla suuri saadakseen aikaan kudosten ärtymisen. Yleinen syy rasitusvamman kehittymiselle on esimerkiksi uuden harrastuksen aloittaminen tai äkillinen kuormituksen lisääntyminen. Lapsilla esiintyy kasvuun liittyviä polven rasitusvammoille altistavia tekijöitä, jotka eivät välttämättä edellytä korkeita kuormitusmääriä.

 

Polven etuosan kiputilat:

Hyvin yleinen polven etuosan kiputila on PFPS (patellofemoral pain syndrome) eli epämääräinen polvilumpion tai sen alueelle paikallistuva kiputila. Kyseinen vaiva on yleinen urheilijoilla ja 18-35vuotiailla, etenkin naisilla. Kivun aiheuttajaa ei tiedetä, mutta usein taustalta löytyy esimerkiksi polvilumpion kuormitushäiriö, jonka korjaaminen on kuntoutuksen lähtökohta.

 

Patellajänteen rasitusvamma:

Patellajänteen eli polvilumpiojänteen kipeytyminen kuuluu yleisimpiin polven rasitusvammoihin. Kipu sijaitsee polven etuosassa, polvilumpion alapuolella. Yleisimmät kipua provosoivat liikkeet ovat hyppääminen, erilaiset ponnistukset sekä kyykistymiset. Akuuteimmassa vaiheessa kipua voi tulla myös kosketuksesta ja alue saattaa olla turvonnut. Patellajänteen rasitusvammaa voidaan kutsua myös nimellä "hyppääjän polvi". Lapsilla oireilu on yleistä kasvuiän vuoksi. Patellajänteen rasitusvammoihin lukeutuvat myös Osgood-Schlatterin tauti, joka on tyypillisin 10-14 vuoden ikäisillä (aikuisilla saatetaan tavata taudin jälkitilaa) sekä Sinding-Larsen-Johansonin apofysiitti, joka on tyypillisin 10-16 vuoden ikäisillä.

 

Hoito:

Patellajänteen rasitusperäiset vammat ovat usein diagnosoitavissa ilman kuvantamista. Todella voimakkaan ja intensiivisen kivun kohdalla polvi on hyvä kuvantaa magneettikuvauksella, jotta voidaan poissulkea mahdolliset rasitusmurtumat. Patellajänteen rasitusvamman hoito on keskittyy kuormituksen keventämiseen sekä yksilölliseen kuntoutukseen, josa keskitytään yksilön suoritustekniikoiden kehittämiseen, harjoittelun monipuolisuuteen sekä kivun lievitykseen. Akuuteimmissa vaiheissa kivun hoitoon voidaan käyttää tulehduskipulääkettä sekä kylmähoitoa paikallisesti.

 

Polven sisäsivun rasitusvammat:

Yleisimmin polven sisäsivun oireilun aiheuttaa takareiden lihasten kiinnityskohdat sääriluun yläosassa, polven alapuolella. Tätä aluetta kutsutaan pes anserinus -nimellä ja kyseiselle alueelle kohdistuu voimakasta kuormitusta polvea koukistavista lihaksista. Myös polven sisäsivuside kiinnittyy hyvin lähelle tätä aluetta. Jänteen kiinnityskohdan ylikuormittuminen voi johtaa alueen turvotukseen ja sitä kautta myös pes anserinuksen bursan eli limapussinärsytykseen.

 

Polven ulkosivun rasitusvammat:

Yleisin polven ulkosivun rasitusvamma on reiden ulkosivun suoliluu-säärisiteen kuormituskipu, jota kutsutaan juoksijanpolveksi. Kyseisen jänteen ja reisiluun alaosan välissä sijaitsee limapussi, joka saattaa rasituksessa ärtyä ja alkaa oireilemaan. Kipu paikantuu polven ulkosivulle yläosaan ja provosoituu rasituksessa, kuten juoksussa. Vaivan taustalla saattaa olla lonkan alueen heikko liikkuvuus, liiallinen rasitus sekä ulkoreiden kireys. Vamman todentaminen ei tarvitse kuvantamista vaan diagnoosi on kliinisesti pääteltävissä.

 

Hoito:

Hoitona ylläolevissa kiputiloissa on kuormituksen keventäminen / muokkaaminen sekä yksilöllinen fysioterapeuttinen kuntoutus. Kuntoutuksella pyritään korjaamaan mahdollisia virheellisiä suoritusmalleja, kehittämään voima- ja liikkuvuusominaisuuksia sekä lievittämään kipua. Akuuteissa kiputilanteissa ensihoitona voi käyttää tulehduskipulääkettä sekä kylmähoitoa paikallisesti.

Jyväskylässä näihin oireisiin on perehtynyt:
Kiropraktikko Tuomo Pieti, naprapaatti Lauri Koho, fysioterapeutti Siru Salonen sekä fysioterapeutti Anne Leikas.

KiHy Turku polven hoito

Traumaperäiset polvivammat

Akuutin polvivamman aiheuttaa yleisimmin äkillinen polven vääntöliike joko ulkoisen kuorman tai nopean suunnanmuutoksen johdosta. Akuuteissa polvivammoissa lääkärin tutkimus on tarpeellinen diagnoosin selvittämiseksi. Traumaperäisten polvivammojen ensisijainen hoito on kohoasento ja kompressio sekä kylmähoito kivun lievitykseen. Lääkärin tutkimuksiin on hyvä hakeutua jos trauman jälkeen polvi turpoaa, eikä kestä varaamista.

 

Sivusiteen repeämä:

Polven sivusiteiden repeämä aiheutuu useimmiten ulkoisen voiman aiheuttaman vääntömomentin seurauksena ja yleisemmin sivusiteen repeämä tulee polven sisäsiteeseen (MCL). Sisäsiteen vamma on tavallisesti osittainen vaurio, jolloin nivelside ei ole kokonaan poikki. Oireena vammassa on polven sisäsivun kipu, joka alkaa heti vamman tapahduttua. Ensimmäisinä päivinä kävely saattaa olla hankalaa, mutta voi sujua jollain tasolla akuutin vaiheen jälkeen. Polven vääntö sivusuunnassa tuottaa kipua polven sisäsivulle.

Polven ulkosivusiteen (LCL) repeämä on harvinaisempi ja liittyy usein eturistisiteen repeämään tai polven moniligamenttivammaan. Vamman sattuessa polvi kipeytyy ulkosivulta ja on sivuttaissuunnassa epästabiili.

 

Hoito:

Sivusiteiden repeämän vakavuudesta riippuen hoitona on joko leikkaus tai konservatiivinen hoito. Niin leikkauksen jälkeen kuin ilman leikkausta, kuntoutuksella pyritään polven täysien liikelaajuksien saavuttamiseen, polvea tukevien lihasten vahvistamiseen sekä kineettisten ketjujen tarkasteluun ja toiminnan optimointiin, jotta polven kuormitus olisi mahdollisimman taloudellista. Akuuteissa vaiheissa hoitona toimii kylmä, kompressio sekä tarvittaessa tulehduskipulääkkeet.

 

Ristisiteen repämä:

Polven ristisiteisiin lukeutuvat eturistiside (ACL) sekätakaristiside (PCL). Eturistisiteen repeämä on yleisin aikuisten urheiluun liittyvä polvivamma ja usein sen aiheuttaa kontakti toiseen henkilöön tai hallitsematon väistöliike tai suunnanmuutos, jonka johdosta sääriluu ja reisiluu kiertyvät toisiinsa nähden. Vammaa seuraa polven turpoaminen sekä kävelyn hankaloituminen. Kävely saattaa kuitenkin alkaa sujumaan paremmin jo muutaman päivän kuluttua vamman tapahtumisesta. Monissa tapauksissa eturistisiteen vammaan liittyy myös muita liitännäisvammoja, kuten nivelkierukan repeämä tai lapsilla jänteen kiinnityskohdan murtuma. Eturistisiteen repeämä on diagnosoitavissa kliinisestitutkimalla, mutta magneettikuvaus on tarpeen liitännäisvammojen selvittämisenvuoksi. Osittainen eturistisiteen repeämä on harvinainen.

Polven takaristisiteen repeämä on huomattavasti harvinaisempi ja tapahtuu usein aikuisten urheilussa tai esimerkiksi liikennetapaturmissa. Usein takaristisiteen vaurio on osana moniligamenttivammaa, eli polven useampi nivelside vaurioituu samanaikaisesti. Moniligamenttivamman sattuessa polven turpoaminen on massiivista, eikä jalalle varaaminen onnistu. Näissä traumoissa vammaenergia on usein suuri.

 

Hoito:

Ristisiteiden repeämissä vamman vakavuuden aste määrittää, onko leikkaushoidolle tarvetta. Pääsääntöisesti moniligamenttivammoissa leikkaushoito on tarpeellinen ja vammojen asteenselvittämiseksi magneettikuvaus on aina tarpeellinen. Akuuttina hoitona toimivat kompressio, kylmä jatulehduskipulääkkeet.

Eturistisiteen kuntoutus toteutetaan yksilöllisesti joko konservatiivisesti tai leikkaushoidolla. Kummassakintapauksessa yksilöllinen fysioterapia on tarpeen. Vaikka hoitomuodoksi valikoituisi leikkaushoito, on fysioterapia tarpeellista jo ennen leikkausta. Hoidolla tähdätään toimintakyvyn palauttamiseen sekä kivunlievitykseen. Eturistisiteen repeämän seurauksena polvi saattaa tuntua epästabiililta ja voimattomalta, johon pyritään kuntoutuksella vaikuttamaan. Fysioterapialla varmistetaan polven täysi liikelaajuus sekä kokonaisvaltaisesti polven toimintaan vaikuttavien lihasten voimatasapaino, jotta arkeen tai urheiluun paluu on turvallista. Eturistisiteen kuntoutus tulee toteuttaa huolella, ammattilaisen avulla. Urheiluun paluu tapahtuu asteittain noin 8-12kk kuluessa.

Takaristisiteen kuntoutus vaatii useimiten leikkaushoidon liitännäisvammojen vuoksi. Leikkauksen jälkeen kuntoutuksessa käytetään ensin polviortoosia, joka tukee polven stabiilia asentoa. Muutoin kuntoutus etenee yksilöllisesti, polvea ja sitä ympäröiviä kudoksia vahvistaen.

 

Nivelkierukan repeämä:

Nivelkierukan repeämä voi aiheutua trauman seurauksena tai yli 30-40 vuotiailla rappeuman seurauksena. Lasten ja nuorte naikuisten nivelkierukkavammat syntyvät usein kaatumisen, kontaktin tai äkillisen vääntövamman seurauksena ja voivat liittyä samanaikaisesti eturistisiteen repeämään. Rappeumaperäinen nivelkierukan repeämä ei vaadi suurempaa traumaa, vaan repeämän saattaa aiheuttaa esimerkiksi kyykistyminen.

Nivelkierukkarepeämiä on monenlaisia, kireukka voi repeytyä eri tyyleillä. Harvinaisempi, kassinkahvarepeämä aiheuttaa useineniten oireilua. Revennyt nivelkierukka oireilee polven turpoamisena,arkuutena jalalle varattaessa tai kävellessä, polven lukkiutumisena tai ojennusvajeena ja naksumisena.

 

Hoito:

Yleisimmin traumaperäinen nivelkierukka repeämä hoidetaan leikkaushoidolla ja rappeumaperäinen konservatiivisesti. Leikkauksen jälkeinen kuntoutus tapahtuu fysioterapeutin ohjauksessa, asteittain polvea kuormittaen. Kuntoutuksella pyritään polven liikelaajuuden kehittämiseen, sitä ympäröivien kudosten vahvistamiseen ja liikemallien oikeanlaisten suoritustapojen harjoittelemiseen. Urheiluun paluu nivelkierukkavamman jälkeen tapahtuu asteittain noin 3-5kk kuluessa.

 

Polvilumpion sijoiltaanmeno:

Polvilumpion sijoiltaanmeno (patellaluksaatio) on tilanne, jossa polvilumpio käy pois paikoiltaan. Usein vamman sattuessa, patella menee itsestään takaisin paikoilleen, joka saattaa tehdä vammasta vaikeasti diagnosoitavan. Joskus kuitenkin patella jää hankauksiin ja vaatii ammattilaisen avun paikalleenasetukseen. Polvilumpion sijoiltaanmenon johdosta sisempi tukinivelside venyttyy, jonka vuoksi sijoiltaanmeno saattaa toistua myöhemmin. Vamman sattuessa magneettikuvaus on tarpeellinen mahdollisten liitännäisvammojen selvittämisen vuoksi. Toistuvien sijoiltaanmenojen kohdalla magneettikuvausta ei yleisimmin enää tarvita. Vamma aiheuttaa polveen turvotusta ja arkuutta. Kipuasaattaa tulla kävellessä, jalalle varatessa sekä polvea liikuteltaessa.

 

Hoito:

Polvilumpion sijoiltaanmenon kuntoutus tapahtuu yleisimmin konservatiivisesti, ilman leikkaushoitoa. Tällöin fysioterapialla keskitytään polven ojennusvoiman kehittämiseen sekä polven linjauksen hallintaan. Jos sijoiltaanmeno on aiheuttanut liitännäisvammoja, kuten murtumia tai nivelsidevaurioita, saattaa hoito vaatia leikkauksen.

 

Bakerin kysta:

Bakerin kysta on polvinivelen nesteilyä aiheuttavan sairauden seuraus. Esimerkiksi nivelsidevamman aiheuttama polven nesteinenturvotus saattaa aiheuttaa polvitaipeeseen ilmestyvän Bakerin kystan. Yleisimmin sitä tavataan keski-iässä ja aina se ei aiheuta oireita. Tällöin se usein todetaan polvitaipeessa näkyvänä pullistumana. Kipua aiheuttava Bakerin kysta ilmenee usein rasituksen jälkeisen kivun tai ojennus/koukistus vajeen seurauksena. Muita oireita voivat olla kuumotus, polvitaipeen "pingotus", ja kipu polvea liikuteltaessa.

 

Hoito:

Bakerin kystan hoitona käytetään kylmää sekä tarvittaessa tulehduskipulääkekuuria. Kuormituksen vähentäminen ja kystanaiheuttaneen syyn hoito (esim. nivelsidevamma). Usein nivelneste imeytyy itsestään takaisin kudoksiin kun aiheuttaja poistuu.

Jyväskylässä näihin oireisiin on perehtynyt:
Kiropraktikko Tuomo Pieti, naprapaatti Lauri Koho, fysioterapeutti Siru Salonen sekä fysioterapeutti Anne Leikas.

Reiden alueen lihasvammat ja lihaskivut:

Reiden alueeksi tässä tekstissä käsitetään reiden etuosa, reiden takaosa, lähentäjät sekä reiden ulkosivu. Lihasvammat tai lihaskipu voi aiheutua lihaksen ylikuormituksen aiheuttamasta krampista, liiallisesta kudoksen venytyksestä, voimakkaasta lihasjännityksestä, fyysisen rasituksen aiheuttamasta viivästyneestä lihaskivusta (DOMS) tai suorasta iskusta. Lihasvenähdykset ja -repeämät ovat yleisiä urheiluun liittyviä vammoja, joiden hoito riippuu kudosvaurion vakavuudesta.

Tyypillisimmin reiden alueen lihasvammoja tavataan urheilulajeissa, jotka sisältävät hyppyjä, juoksua, suunnanmuutoksia ja spurtteja. Myös kontaktilajit altistavat ruhjevammoille, jotka syntyvät suorasta iskusta lihaskudokseen. Tavallisia alueita ruhjevammoille ovat reiden etuosa sekä pohje, näitä kutsutaan myös nimellä puujalka.

Vamman/kiputilan mekanismista riippuen oireilu hieman vaihtelee. Viivästyneessä lihaskivussa lihas tuntuu jäykältä, on mahdollisesti hieman kosketusarka ja voimattoman tuntuinen. Lihasrepeämät ovat vamman sattuessa todella kivuliaita, eikä esimerkiksi kävely välttämättä onnistu normaalisti. Lihaksen voimantuotto on heikentynyt ja sen liikerata on pienentynyt. Lihas on kosketusarka ja alueelle alkaa muodostua mustelmaa.

 

Hoito:

Reiden alueen lihasvammoissa hoito on aina yksilöllinen ja vain vakavimmissa tapauksissa tarvitsee leikkaushoitoa. Fysioterapialla keskitytään kokonaiskuormituksen säätelyyn niin, että kudosvaurio pääsee paranemaan sekä lihaksen voimantuoton ja liikkuvuuden palauttamiseen ja kehittämiseen. Urheiluun paluu on aina yksilöllistä ja asteittaista. Lihasrevähdysten sattuessa lääkärin tutkimus on aiheellinen, jotta saadaan revähdysaste selville sekä mahdolliset lisävauriot poissuljettua. Rasitusperäisissä vammoissa kuormituksen hallinta on ensisijainen tekijä, jonka yhteydessä selvitetään lihasvoiman ja-liikkuvuuden riittävyys lajin vaatimuksiin nähden. Yksilöllisiä fyysisiä ominaisuuksia kehitetään yhdessä ammattilaisen kanssa, jotta ylikuormitustila saadaan poistettua ja pystytään ennaltaehkäisemään uusia samankaltaisia tilanteita.

Jyväskylässä näihin oireisiin on perehtynyt:
Kiropraktikko Tuomo Pieti, naprapaatti Lauri Koho, fysioterapeutti Siru Salonen, fysioterapeutti Anne Leikas, osteopaatti Vesa Pakkala sekä osteopaatti Niko Randelin (Mikkelissä).

Tämän alueen oireita hoitaa:

Tuomo Pieti

Kiropraktikko ja fysioterapeutti
Tutustu tästä

Lauri Koho

Naprapaatti ja koulutettu hieroja
Tutustu tästä

Vesa Pakkala

Osteopaatti ja koulutettu hieroja
Tutustu tästä

Niko Randelin

Palvelen toistaiseksi vain Mikkelin toimipisteellä.
Tutustu tästä

Siru Salonen

Fysioterapeutti
Tutustu tästä

Anne Leikas

Fysioterapeutti ja LitM (liikuntafysiologia)
Tutustu tästä

Kemal Könec

Koulutettu hieroja
Tutustu tästä

Olli Hakkarainen

Koulutettu hieroja
Tutustu tästä

Miika Blomqvist

Koulutettu hieroja
Tutustu tästä

Pyrimme aina tarjoamaan mahdollisimman nopeaa, kustannustehokasta ja viimeisimpiin tutkimustuloksiin perustuvaa hoitoa.

Varaa aika hoitoon!

Varaa aika